Autotonta elämää 8.5.2008

Marsalkka Mannerheim oli herrasmies. Hän ratsasti Kiasmalle asti, mutta jatkoi siitä jalan. Samalla Marski merkkasi Helsingin kävelykeskustan yhden rajan. Näin historiallis-liikenteellisesti uutisoi Pekka Rytilä kansalaisjärjestöjen tilaisuudessa.

Seitsemäntoista kaupunkiliikenteestä kiinnostunutta ihmistä kokoontui ajatushautomo-hengessä Helsingissä Uuden ylioppilastalon Mannerheim -salissa 8. toukokuuta 2008.

Syksyn 2008 kunnallisvaalien yksi keskustelun aihe pitäisi olla pääkaupunkiseudun liikenne. Aiheeseen johdatti Liikennesuunnittelun Seuran puheenjohtaja Pekka Rytilä kuoppaisemalla vauhtia historiasta. Miksi turisti viihtyy Prahan vanhassa kaupungissa, jossa on keskiaikainen asemakaava? Siellä on mukava kävellä. Samaa ajatusta toteuttavat ne, jotka sunnittelevat Lohjalle Ideaparkin suurta ostoskeskusta. Ihmiset viihtyvät ostareilla koska niissä on mukava kävellä. Tämä malli tulisi toteuttaa kokonaisissa kaupungeissa, myös Helsingissä. Ajattelun keskiössä on autottomuus
.

Vähä-autoisuus

Pekka Rytilä pitää autokulttuuria itseään ruokkivana järjestelmänä. Tästä osoituksena ovat yksityisauton hellä verokohtelu, autoetu ja kilometrikorvaus. Ne tekevät yksityisautosta suoraan tai epäsuorasti ansaintavälineen, josta luopuminen on vastenmielistä.

Pekka Rytilä kertoi monipuolisesti autottoman tai vähä-autoisen elämän mahdollisuuksista ja eduista.

Rytilä pitää henkilöautoa sopivana laitteena hälytysajoon, jakeluun, rakentajille ja metsureille. Muille auton käyttäjille Rytilä suosittelee Autosta pois oppimisen -ohjelmaa. Vieroitus on syytä aloittaa vähitelleen kuten muistakin huumeista. Mutta ei Rytilä sentään vaadi totaalista autottomuutta:

- kauppakassina voi olla vaatimaton auto, jolle tulee pitkä käyttöikä vähäisestä käytöstä johtuen

- jos sijoittaa arvokkaaseen museoautoon, voi silloin tällöin käydä tyylikkäästi kruisailemassa

Vähä-autoista mallia soveltava jättää töihin lähtiessään auton talliin.

Reilun kokoisen autottoman keskustan lisäksi tulisi kaupungin suosia kävelyä muutoinkin. Miellyttävän kävelykokemuksen antavia paikkoja olisi oltava muutaman sadan metrin välein.

Kaupungissa jo olevat hyvät kävelyalueet määritellään ja ne yhdistetään kävelyä suosivin reitein.

Hyvä paremmaksi

Rytilä antaa arvoa päättäjille, jotka aikoinaan loivat pääkaupunkiseudulle hyvän liikennejärjestelmän. Samalla hän korostaa, että tätä saavutusta tulee suojella ja kehittää vielä paremmaksi. Nykypäättäjien on ymmärrettävä vastuunsa asiassa.

Keskustelussa pohdittiin mm. vesiliikenteen mahdollisuuksia Helsingissä. Kunnallisvaalien osalta keskusteluun toivotaan selkeitä tavoitteita. Ulkomailta löytyy käyttökelpoisia ajatuksia. Esimerkiksi Saksassa useissa kaupungeissa on autottomia alueita. Niiden määrä lisääntyy ja suosio on suuri. Vaalikeskusteluun toivotaan hyvin perusteltua, tutkittuun tietoon nojaavaa kävelyn ja pyöräilyn mahdollisuuksien esittelyä. Ympäristön merkitys on suuri. Nykyliikenteen melun ja huonon ilman vähentäminen on saatava painokkaasti mukaan liikennetarkaisuihin.